Suunnittelulla tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa, joka käsittää tavoitteiden määrittämisen, vaihtoehtojen luomisen, vaihtoehtojen arvioinnin ja tiedon tuottamisen päätöksen teon tueksi sekä tavoitteita vastaavien valintojen tekemisen suunnittelun lähtötiedoiksi. Suunnittelu käsittää tämän lisäksi myös varsinaisten toteutussuunnitelmien laatimisen rakennustyön ohjeistukseksi.

Hankesuunnittelun alkuvaiheessa keskeisenä tehtävänä on laatia ohjeistus asetetuista tavoitteista ja suunnitteluratkaisuista toteutussuunnittelun perustaksi. Tätä hankkeen ohjeistusta kutsutaan suunnitteluohjeeksi.

Suunnitteluohjeeseen kirjataan rakennuttajan tavoitteet ja vaatimukset siitä, mitä ja minkälainen rakennuksen tulisi olla ja miten sen tulisi toimia. Suunnitteluohje on rakennuttajan eräänlainen tahdonilmaisu tai ostoslista, joka ohjaa mahdollisten eri toteutusvaihtoehtojen valintaa, toimii ehdotussuunnitteluvaiheessa tarjouspyyntöasiakirjakokonaisuuden osana talo- ja ratkaisutoimittajille sekä ohjaa myöhäisemmässä vaiheessa eri osa-alueiden toteutussuunnittelua ja itse rakennustyötä.

Suunnitteluohjeeseen kirjatut tavoitteet määrittävät osaltaan myös rakennuksesta laadittavien rakennusselostuksen sekä alustavan tilaselostuksen sisällöt. Luonnossuunnitteluvaiheessa rakennukselle laadittava rakennusselostus on rakennushankkeeseen ryhtyvän tavoitteet määrittävä hankeasiakirja, joka vastaa kysymykseen ”Mitä tehdään, minkälainen se on ja millaista laatutasoa”. Tilaselostukseen määritetään vastaavasti alustavat tavoitteet tilojen pintarakenteille, kalusteille varusteille ja laitteille. Tilaselostusta on mahdollista ja sitä tulee tarkentaa hankkeen edetessä. Alustavilla valinnoilla on kuitenkin keskeinen vaikutus suunnittelua ohjaavina päätöksinä sekä koko hankkeen tavoitekustannusarvion muodostumisessa.

Rakennusselostuksen laatimisesta vastaa käytännössä rakennussuunnittelusta vastaava suunnittelija (arkkitehti) yhdessä rakennuttajan kanssa. Valittavasta toteutusmuodosta riippuen, rakennussuunnittelu voi kuitenkin sisältyä myös osaksi talotehdastoimitusta. Rakennusselostus on tällöinkin vaadittava osana talotehtaan toimituspalvelua.

Suunnitteluohjeeseen kirjatut tavoitteet ohjaavat hankkeen toteutussuunnitteluvaiheessa myös taloteknisten järjestelmien suunnittelua ja toteutusta sekä erityisesti vaatimuksia järjestelmien yhteistoiminnalle. Taloteknisillä järjestelmillä tarkoitetaan rakennuksen lämpö-, vesi- ja viemäröintijärjestelmiä, valaistusta, tietoliikennettä sekä mahdollista taloautomaatiota ja muita taloteknisiä toimintoja. Taloteknisten järjestelmien valinnoilla ja toiminnoilla on keskeinen merkitys sille, miten valmis rakennus vastaa sille asetettuihin tavoiteisiin käytön, terveellisyyden ja turvallisuuden, sisäilman sekä erityisesti energiatehokkuuden osalta.

Suunnitteluohje edellyttää siis ennen kaikkea rakennushankkeeseen ryhtyvän omien tavoitteiden ja tarpeiden sekä odotusten tunnistamista sekä lukusia päätöksiä ja valintoja vastaamaan asetettuja tavoitteita. Tuloksena syntyvä suunnitteluohje muodostaa hankkeen edetessä suunnitteludokumentin lopputulokselle asetetuista laadullisista tavoitteista ja toiminallisista järjestelmistä. Suunnitteluohje muodostaa keskeisen perustan myös rakentamisesta aiheutuville kokonaiskustannuksille.

Suunnitteluosaaminen

Rakennus ei saisi valmistuessaan olla kompromissi. Siksi rakennus tulisi kaikilta osa-alueiltaan olla suunniteltu. Suunnittelun ja tavoitteiden toteuttaminen edellyttää kuitenkin lähtökohdaksi tavoiteominaisuuksien ja -arvojen määrittämistä.

Nykypäivän pientalo on monimuotoinen toiminnallinen kokonaisuus, jossa pelkästään jo omien tarpeiden ja tavoitteiden määrittäminen on vaikea tehtävä. Koska hankkeeseen ryhtyvä on usein vähän rakennusalaa tunteva, ei-rakennusalan ammattilainen. Siksi päätösten ja valintojen tekeminen edellyttää tuekseen osaamista monelta eri osa-alueelta. Ilman erityissuunnittelijoiden panosta ja apua tavoitteiden ja valintojen määrittämisessä riski epäonnistumisesta, huonosta laadusta ja isosta pettymyksestä kasvaa. Siksi hankkeelle pitää varmistaa hankesuunnitteluvaiheessa riittävä osaaminen ja omia tavoitteita tukevat valinnat sekä päätökset tulee tehdä tuetusti.

Pääsuunnittelijan tehtävänä on huolehtia riittävästä osaamisesta suunnitteluohjeen ja tavoitteiden määrittämiseksi sekä rakennussuunnittelun toteuttamisen tueksi. Kun hankkeelle asetettavat tavoitteet eivät poikkea tavanomaisesta rakentamisesta, suunnitteluosaaminen voidaan kattaa hyödyntämällä erillisten erityissuunnittelijoiden osaamista tarvittavilta osin.

Riittävä suunnitteluosaaminen voidaan tarvittaessa varmistaa myös kokoamalla erillinen pääsuunnittelijan johdolla toimiva suunnitteluryhmä, jonka tavoitteeksi asetetaan taustatiedon tuottaminen suunnitteluohjeen laatimiseksi ja tueksi rakennuttajan päätöksille. Tehtävässään suunnitteluryhmä käy läpi pääsuunnittelijan johdolla rakennushankkeeseen ryhtyvän kanssa suunnitteluominaisuudet ja onnistumisen edellytykset ja määrittää näille tavoitteet. Suunnitteluryhmän tavoitteena on lisäksi arvioida alustavia ehdotussuunnitelmia sekä eri vaihtoehtojen kustannusvaikutuksia siten, että asetetut tavoitteet on mahdollista saavuttaa käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Tavoitteena on lisäksi varmistaa, että alustavat ehdotussuunnitelmat ovat eri osa-alueiden osalta yhteensopivat ja ristiriidattomat ja että taloteknisten järjestelmien tilavaraukset ovat riittävät.

Mikäli hankkeen toteutusmuodossa suunnittelupalvelut sisältyvät osaksi laajempaa talotehtaan tai urakoitsijan toimitussisältöä ja suunnittelusta vastaa keskitetysti yksi hankkeen pääasiallisena toteuttajana toimiva sopimuskumppani (talotehdas, urakoitsija), erillisen suunnitteluryhmän tehtävänä on tällöin vain suunnitteluohjeen laatiminen ja tavoitteiden asettaminen lähtökohdaksi projektin toteutussuunnittelulle ja hankkeen toteuttamiselle. Vaikka suunnitteluryhmän suunnittelijat eivät siis osallistuisikaan hankkeen toteutussuunnitteluvaiheen läpiviemiseen, investointi suunnitteluosaamiseen tavoitteiden määrittämisen ja suunnitteluohjeen laatimisen tukena on kuitenkin aina suositeltavaa.

Tavoitteiden asettaminen

Suunnitteluominaisuuksilla tarkoitetaan ominaisuuksia, jotka määrittävät, minkälainen rakennuksesta tulee, miten se toimii ja mitä se tekee. Jotta rakennus valmistuessaan voisi olla asetettujen tavoitteiden mukainen, tavoitteet on ensin määritettävä. Pääasiallisesti asiat, joille pitää määrittää tavoite ja joista pitää tehdä valintapäätös, liittyvät rakennuksen tiloihin ja arkkitehtuuriin, tavoitteellisiin teknisiin ominaisuuksiin, toimivuuteen ja järjestelmiin sekä laitteisiin ja varusteisiin. Erityisen suuri merkitys on valinnoilla, joilla varmistetaan asetettujen energiatehokkuustavoitteiden toteutuminen.

Hankkeelle asetettavat tavoitteet kirjataan suunnitteluohjeeksi. Tärkeätä suunnitteluohjeen laatimisessa on mahdollisimman laajasti eri osatekijöiden käsittely, tavoitteiden ja menettelytapojen määrittäminen. Tärkeätä on prosessi, ei niinkään valinnan tulos.

Vaikka asetettavat tavoitteet eivät eroaisikaan kulloinkin voimassa olevien määräysten ja luvanvaraisen rakentamisen perustasosta, jokaisesta suunnitteluratkaisusta ja valinnasta tulee silti tehdä päätös. Vain ne ominaisuudet ja toiminnalliset tavoitteet, joiden suhteen suunnitteluohjeeseen on asetettu tavoite, voidaan onnistuneesti suunnitella ja toteuttaa sekä valvoa.

Suunnitteluominaisuudet

Suunnitteluohjeessa hanke jaetaan osa-alueisiin ja ominaisuuksiin. Suunnitteluohjeeseen kirjataan osa-alueittain toiminnallisuuden ja energiatehokkuuden kannalta keskeiset ominaisuudet ja järjestelmät sekä niille tavoitearvot ja -määritykset. Suunnitteluohje toimii täten tavoiteltavaa laatua kuvaavana ohjeistuksena sekä lähtökohtana rakentamisesta syntyville kustannuksille.

Suunnitteluohjeen keskeinen sisältö – ominaisuudet ja asetettavat tavoitteet:

  • tilasuunnittelu, laajuus ja toiminnalliset tavoitteet sekä päivänvalon turvaaminen (tilaohjelma ja toiminnalliset tavoitteet),
  • tilojen muunneltavuus – tulevaisuuden tarpeen huomioiminen,
  • hankkeen budjetti ja tavoitehinta,
  • toimitus- ja toteutusmuoto sekä pääasiallinen runkomateriaali,
  • energiatehokkuuden tavoitetaso ja optimaalinen tehontarve,
  • tontin mahdollisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen sijoittaminen tontille (rakennuksen muotoon, suuntaukseen, laajuuteen sekä kerroslukuun vaikuttavat tekijät),
  • huonetilojen sijoittelu (tavoitteet, mahdollisuudet, vaihtoehdot),
  • rakennuksen aukotukset (ilmansuunnan ja tilasijoittelun reunaehdot, suuntaus),
  • lämmitysjärjestelmä ja lämmönjako,
  • ilmalämpöpumppu (hankintapäätös sekä sijoittaminen),
  • tulisija ja tulisijan yhteistoiminta rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän kanssa,
  • energiamuoto,
  • sähköistys ja sähkön tarve (liittymän mitoitus, mittauskeskuksen sijoittaminen, työmaa-aikainen sähkö),
  • ilmanvaihdon toteuttaminen, sen toimivuus ja ominaisuudet, tavoitearvot ja yhteistoiminta taloautomaatiojärjestelmän kanssa (kanavien sijoittaminen, läpiviennit, eristäminen, äänitasot, viilennyksen huomioiminen),
  • keskuspölynimuri (huomioiminen rakenteiden ja ilmanvaihdon suunnittelussa),
  • aurinkoenergian hyödyntäminen tai siihen varautuminen (aurinkolämpö / -sähkö),
  • rakenteiden valinta ja suunnitteleminen (lämmönläpäisevyys, rakenteiden toiminta, rakennusfysiikka ja rakennettavuus, rakenteiden liitokset, rakennekerrokset),
  • akustiikka,
  • esteellisyys,
  • valaistus (sähkön tarve, tilasuunnittelu, sähkön järjestelmä ja ratkaisut sekä ohjausjärjestelmä / -automatiikka),
  • jäähdytystarpeen arviointi ja mahdollinen jäähdytysratkaisu,
  • ilmanpitävyyden tavoitearvo ja ilmanpitävyyden saavuttamisen edellytykset,
  • säätö- ja ohjausjärjestelmät, etävalvonta,
  • turvajärjestelmät ja paloturvallisuus,
  • käyttövesijärjestelmä ja vesikalusteet – toiminnallisuudelle asetettavat tavoitteet,
  • taloautomaatio ja säätöjärjestelmät sekä
  • pihasuunnitelma ja valaistus.

Tärkeätä on määrittää osaksi tavoitteita myös laitteisiin, varusteisiin ja kalusteisiin sekä pintoihin (keittiö, kosteat tilat, kodinhoitotilat, kiinteä valaistus, pinnat ja muut erikoismateriaalit, muut kiintokalusteet, …) liittyvät alustavat tavoitteet. Näillä määrityksillä on keskeinen merkitys suunnittelua ohjaavina ominaisuuksina sekä kokonaiskustannusten muodostumisessa ja budjetin riittävyyden arvioinnissa.

Suunnitteluohje on myös hankintoja ohjaava dokumentti. Rakennushankkeeseen ryhtyvällä tulee olla mahdollisuus esittää eri osa-alueiden toimijoille (suunnittelijat, talotehtaat, urakoitsijat, materiaalitoimittajat) tarkat tavoitteet siitä, mitä ja minkälainen rakennuksen tulee olla, mitä laatuvaatimuksia sille asetetaan ja miten rakennuksen tulee toiminnallisesti vastata asetettuja tavoitteita. Siksi nämä tavoitteet kirjataan suunnitteluohjeeksi. Lähtökohtana tulisi olla, että neuvoteltaessa eri palveluntarjoajien kanssa rakennushankkeeseen ryhtyvä märittelee tavoitteet pyydettävän tarjouksen sisällön, ei palvelun tai ratkaisun tarjoaja.

Hyvän toteutussuunnittelun periaatteet ja tavoitteet

Toteutussuunnittelulla tarkoitetaan suunnitteluvaihetta, jossa ehdotussuunnitelmat kehitetään edelleen rakentamisen ja hankinnan edellyttämiksi mitoitetuiksi suunnitelmiksi ja tuotemäärittelyiksi. Toteutussuunnittelusta vastaa hankkeeseen nimetyt eri osa-alueiden erityissuunnittelijat.

Jotta vaatimukset hyvästä toteutussuunnittelusta voisivat toteutua, suunnittelulle tulee määrittää tavoitteet. Hyvän suunnittelun tavoitteet ja sisältö toimivat yhdessä suunnitteluohjeen kanssa määrittelynä ja ohjeistuksena toisaalta talotehtaille laadittavalle tarjouspyynnöille sekä toisaalta vaatimuksina erityissuunnittelijoille tapauksissa, joissa rakennuttaja palkkaa eri osa-alueiden suunnittelijat omaan lukuunsa.

Hyvän suunnittelun tavoitteet muodostavat vertailuperusteet myös valittaessa ja kilpailutettaessa erityissuunnittelijoita. Siksi hyvän suunnittelun periaatteet ja tavoitteet tulee kirjata osaksi hankesuunnitelmaa.

Rakennesuunnittelu

Rakennesuunnitelmissa esitetään yleensä rakennuksen perustaminen, rakenteet ja niiden sijoitus tunnuksineen, mitat ja yksityiskohdat, kuten raudoitukset, kiinnitykset, liitokset, reiät ja heikennykset, rakenteiden ja niiden materiaalien ominaisuudet kantavuuden, äänen-, lämmön-, kosteuden- ja vedeneristyksen, paloturvallisuuden ja säilyvyyden suhteen. Rakennesuunnitelmissa tulee ottaa huomioon myös hankkeelle laaditun turvallisuussuunnitelman mukaisesti henkilöturvallisuuden kannalta merkittävien kaiteiden, suojarakenteiden, tikkaiden, kattosiltojen tarve ja suunnittelu.

Rakennesuunnitelman merkitys on tavoiteltavan energiatehokkuuden, rakenteiden rakennusfysikaalisen toimivuuden sekä rakennettavuuden kannalta suuri. Hyvällä suunnittelulla voidaan osaltaan varmistaa rakennuksen tavoiteltavan pitkän elinkaaren toteutuminen, rakennuksen terveellinen ja turvallinen käyttöympäristö, rakennuksen huollettavuus ja rakenteiden vikasietokyky sekä optimaalinen ostoenergian tarve. Rakennussuunnittelijan ja rakennesuunnittelijan riittävällä yhteistyöllä sekä yhteistyöllä kaikkien suunnittelijoiden kanssa voidaan lisäksi varmistaa jo ehdotussuunnitteluvaiheessa rakenteellisten ratkaisujen tarkoituksenmukaisuus, riittävät varaukset taloteknisille järjestelmille, rakennuksen rakennettavuus ja energiatehokuuteen vaikuttavat suunnitteluratkaisut.

Hyvässä rakennesuunnittelussa huomioitavia osa-alueita:

  • rakenteiden kantavuus, vakavuus, stabiliteetti,
  • optimaaliset materiaalivalinnat, rakenteiden rakennusfysikaalinen toiminnan arviointi ja varmistaminen sekä riskien arviointi,
  • energiatehokkaat ratkaisut ja kylmäsiltojen minimointi,
  • liitosten suunnittelu,
  • yksinkertaiset, vikasietoiset rakenteet ja ratkaisut,
  • huollettavuuden huomioiminen,
  • työturvallisuuden huomioiminen,
  • ilmanpitävyyden sekä kosteudenhallinnan huomioiminen, tuotehyväksyntälainsäädännön huomioiminen,
  • turvalliset ja taloudelliset rakenteet,
  • selkeät seikkaperäiset ja riittävät suunnitelmat sekä suunnitelmia tukevat työselostukset sekä
  • osallistuminen toteutussuunnittelun aikaisiin suunnittelukokouksiin ja tarvittaessa rakentamisen aikaisiin katselmuksiin.

LVI- ja sähköinen talotekniikka – osa-alueet, energiatehokkuus ja tavoitteiden merkitys

LVI-talotekniikan ja sähköisen talotekniikan merkitys rakennuksen energiatehokkuudelle asetettujen sekä yleisesti terveydelle, turvallisuudelle ja yleisesti toiminnallisuudelle asetettujen tavoitteiden näkökulmasta on suuri.

Pääsääntöisesti kaikki talotekniikan järjestelmät vaativat suunnitteluvaiheessa suunnittelua (vesi, viemäri, salaojat, lämmitys, jäähdytys, uusiutuvat energiat, sähköjärjestelmät, tietojärjestelmät, etäkäyttö- ja valvontajärjestelmät). Yleisesti suunnittelun tulisi kattaa laitteiden sijoittelut, tekniset suoritusarvot, ohjaukset sekä järjestelmien yhteistoiminnan. Yhteistoimintaa ajatellen erityishuomiota vaativat mm. lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien ohjaukset ja ohjauslaitteiden sijoittelu. Yhteistoiminnan varmistamiseksi myös taloteknisen suunnittelun tulisi tapahtua vuorovaikutteisesti muiden erityissuunnittelun osa-alueiden kanssa.

Ehdotussuunnitteluvaiheessa suunnitteluratkaisua tulisi voida arvioida kokonaisuutena. Suunnitteluprosessin aikana tavoitteena on varmistaa suunnitelmien yhteensopivuus pääsuunnittelijan johdolla ja osallistumalla yhteistoiminnallisesti suunnittelun aikaisiin suunnittelukokouksiin. Vaikka pientalo voidaan toteuttaa hyvin monin tavoin, yhteistoiminnallinen suunnittelu ja suunnitelmien yhteensopivuuden varmistamisen ei saisi olla riippuvainen toteutusmuodosta.

Huonossa suunnittelussa ei ajatella kokonaisuutta eikä tarvetta tai käyttäjää. Lisäksi elinkaaren aikainen laitteiden huolto- ja ylläpito jää lähes aina suunnittelematta ja ohjeistamatta. Pientalorakentamisessa merkittäviä ongelmia synnyttävät myös loppudokumentoinnin (loppupiirustusten) puuttuminen tai puutteellisuus ja laitteiston vajavaiseksi jäänyt käyttöönottoprosessi.

Energiatehokkuuden kannalta talotekniikan järjestelmät ovat tärkeimpiä rakennusten energiatehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Keskeisellä sijalla energiatehokkuudessa on taloteknisten järjestelmien huolellinen suunnittelu ja rakenne- ja talotekniikan yhteensovittaminen. Tähän tarvitaan mahdollisimman yksinkertaisia, toimintavarmoja ja yhteensopivia ratkaisuja ja järjestelmiä sekä eri erityissuunnittelijoiden yhteistyötä jo ehdotussuunnitteluvaiheessa. Matala- ja passiivienergiataloihin luontevasti soveltuva ilmanvaihtolämmitys on hyvä esimerkki yksinkertaisesta järjestelmästä, jonka lisäksi ei tarvita erillisiä lämmitys- ja ilmanvaihtoratkaisuja.

Hyvässä tavoitteenasettelussa ja toteutussuunnittelussa huomioon otettavia erityisiä osa-alueita

  • Sisäolosuhteet
    • Jos sisäolosuhteita ei suunnitella tai päätetä haluttua sisäolosuhdetta ajoissa, lopputuloksena voi olla energiatehottomasti ylläpidettävät sisäolosuhteet tai pahimmillaan sisäolosuhteita ei pystytä pitämään lainkaan toivotussa haarukassa. Esimerkiksi liian pieni ilmanvaihtolaitteisto johtaa toivottua huonompaan sisäilmaan tai liian vähäinen valaistus/valaisimien suunnittelu hämärään sisätilaan. Valaistuksen ja päivänvalon hyödyntämisen suunnittelun tulisi modernissa pientalossa korostua myös sen vuoksi, että valolla on merkittävä vaikutus ihmisen jaksamiseen ja hyvinvointiin ja kodeissa vietetään nykyään yhä enemmän aikaa etätöiden lisääntyessä ja väestön ikääntyessä.
  • Energiatehokkuuden tavoitetaso
    • Jos energiatehokkuuden tavoitetasoa ei päätetä ajoissa, voidaan päätyä yli- tai alimitoitettuihin lämmitysratkaisuihin ja muihin laitteistoihin, jotka eivät toimi optimaalisesti ja voivat jopa vikaantua normaalia nopeammin. Esimerkiksi alimitoitettu lämpöpumppuratkaisu käy liian usein ja laitteisto kuluu. Lisäksi alimitoitettu lämpöpumppuratkaisu kuluttaa yleensä sähköenergiaa ja aiheuttaa tehopiikkejä kulutukseen paljon normaalia enemmän, kun pumppu joutuu käyttämään kompressoria ja lisäsähkövastuksia useammin kuin oikein mitoitettu laite. Tehopiikkien hallinta korostuu tulevaisuuden sähköenergian hinnoittelun vuoksi ja tehojen ohjaamisen ja tasauksen huomiointi on sen vuoksi kirjattu myös voimaantuleviin rakentamista sääteleviin energiatehokkuusasetuksiin.
  • Uusiutuvan energian hyödyntäminen
    • Jos päätös uusiutuvan energian (aurinko) käytöstä tehdään liian myöhään, se voi aiheuttaa muutoksia tiloihin ja rakenteisiin sekä jo suunniteltuihin lämmitysjärjestelmiin. Esimerkiksi päätös aurinkolämpökeräinten asennuksesta lämpöpumppukohteeseen sen jälkeen, kun lupakuvat on jo hyväksytty saattaa vaatia muutoksia teknisen tilan kokoon, kattorakenteisiin, putkireitteihin katolle ja lämminvesivaraajaan (joka tällaisessa tilanteessa joudutaan usein lisäämään tai vaihtamaan kokonaan).
  • Lämmitysmuoto
    • Lämmitysmuodon päätös vaikuttaa merkittävästi rakenteisiin ja muihin taloteknisiin ratkaisuihin sekä sähköliittymän kokoon ja ohjauskytkentöihin. Jos lämmitysmuoto valitaan tai vaihdetaan liian myöhään, tilasuunnittelua ja rakenteita joudutaan muuttamaan. Esimerkiksi teknisen tilan koko ja sijoittelu voi muuttua, jos lämpöpumppu vaihdetaan poistoilmalämpöpumpusta maalämpöpumppuun. Lisäksi voi olla, että esimerkiksi kaavoituksen vuoksi maalämpöä ei saa tontille asennettua.
  • Tilantarpeet ja reititykset sekä varustelutaso ja laitteiden ja kalusteiden sijoittelu
    • Tilantarpeiden ja reititysten suunnittelu on oleellista ennen lopullisten arkkitehtikuvien laatimista. Tähän liittyy myös halutun taloteknisen varustelutason ja laitteiden sijoittelun päättäminen sekä varauksien suunnittelu. Kysymykseen tulevat tällöin valinnat liittyen esimerkiksi siihen, mitä tiloissa tehdään, mikä on käyttötarve, halutaanko erikoislaitteita kuten esimerkiksi AV-järjestelmiä, halutaanko etäohjausta ja -valvontaa, porealtaita, paljuja, minne tulevat kiinteät sähkölaitteet eri tiloissa esimerkiksi keittiössä, missä määrin halutaan varautua muunneltavuuteen ja millä tasolla sekä kuinka suuri painoarvo on valaistus- ja muilla sisäolosuhteilla.Varustelutaso ja varaukset vaikuttavat esimerkiksi teknisen tilan ja sähkökeskuksen kokoon sekä rakenteisiin. Esimerkiksi jälkeenpäin lisätty poreallas voi vaikuttaa teknisen tilan kokoon ja muotoon sekä tilojen sijoitteluun. Laitteistoja voidaan myös joutua sijoittelemaan esimerkiksi teknisen tilan ulkopuolelle (esimerkiksi ylimääräiset koneistot ja sähkökeskukset), jos lupakuvia ei voida enää muuttaa. Lisäksi voidaan pahimmassa tilanteessa joutua jopa hankkimaan suurempi sähköliittymä. Varauksiin liittyy nykyään oleellisesti myös esimerkiksi putki- ja johtoreittien suunnittelu katolle aurinkoenergiaa ajatellen.Sähköistä varustelua ajatellen tulisi myös tietää kiinteiden sähkölaitteiden mutta myös muiden kalusteiden paikat. Jos esimerkiksi keittiökalusteita ja sitä myöden sähköistyksiä aletaan muuttaa vielä urakointivaiheessa, se voi nostaa sähköistyksen kustannuksia ja siitä huolimatta johtaa kompromissien tekoon. Suunnitteluvaiheessa tulisi myös ennen rakenteiden määrittelyä kuvata, mitä valaistukselta halutaan, ja päättää, hyödynnetäänkö rakennuksen suunnittelussa esimerkiksi sisustusarkkitehdin palveluita. Valaistus voi vaikuttaa merkittävästi rakenteisiin, kuten alaslaskettujen kattojen tarpeeseen, lisäkotelointeihin ja jopa keittiökaappien ja muiden kiintokalusteiden rakenteisiin.
  • Automaatiotaso
    • Automaatiotaso (ohjauksien taso) on tärkeää valita jo alkuvaiheessa. Kehittyneempi ohjausjärjestelmä mahdollistaa mm. etäohjauksen ja -valvonnan, joka esimerkiksi parantaa turvallisuutta ja rakennuksen energiatehokkuutta. Automaatiotaso on tärkeää määrittää samaan aikaan muiden järjestelmien kanssa, jotta optimaalinen toiminta eri järjestelmien (valaistus, ilmastointi, lämmitys, jäähdytys, valvonta, yms.) voidaan varmistaa.Osana matalaenergiarakentamisen ratkaisuja ja rakennuskannan energiatehokkuuden parantamista on tärkeää, että energiaa käyttävien laitteiden ja järjestelmien automaatio, ohjaus ja valvonta toteutetaan tavalla, joka johtaa terveelliseen ja miellyttävään sisäilmastoon optimaalisella energiankäytöllä.Automaatiolla vaikutetaan myös energiamuodon valintaan ja käyttötapaan, kun käytössä on rinnakkaisia järjestelmiä. Rakennusten automaation avulla hallitaan taloteknisiä laitteita ja järjestelmiä. Laitteiden ja järjestelmien oikea käyttötapa on tärkeä asia haluttaessa saavuttaa hyvä lopputulos mahdollisimman pienellä energiankulutuksella. Ilman oikein toimivaa automaatiota voi osa energiatehokkaiden rakentamisen ratkaisujen hyödyistä jäädä saavuttamatta.
  • Sähköistys
    • Taloteknisten järjestelmien sähkölaitteita suunniteltaessa on tärkeää miettiä myös sähkötehoja ja niiden ohjattavuutta. Tähän liittyy esimerkiksi suuritehoisten laitteiden vuorottelukytkennät ja muut tehonrajoitustoimenpiteet, joiden toteuttamisessa ohjausratkaisuilla on merkittävä rooli. Esimerkiksi sähkökiukaiden ja lämpöpumppujen sekä niiden lisävastusten samanaikaisen käytön rajoittaminen tulisi suunnitella, kun laite- ja järjestelmävalintoja mitoitetaan ja suunnitellaan.
  • Huollon ja ylläpidon tarve
    • Nykyaikaiset talotekniset laitteistot voivat olla monimutkaisia huoltaa ja ylläpitää. Riippuen asukkaan mielenkiinnosta ja osaamisesta on tärkeää tuoda jo suunnittelun alkuvaiheessa esiin eri ratkaisujen kustannusesimerkkejä ja huolto- sekä säätötarpeita. Esimerkiksi suoralla sähkölämmityksellä varustettu kohde on paljon yksinkertaisempi ja siinä on vähemmän vikaantuvia laitteita, kuin lämpöpumpulla varustetussa kohteessa. Jos huollon- ja ylläpidon tarvetta ei esitellä rakennuttajalle, asumisen aikaiset olosuhteet saattavat olla puutteelliset tai laitteita saattaa olla kokonaan rikki eikä asukas sitä välttämättä edes huomaa. Tiedostamattomat viat voivat kuitenkin nostaa energiankulutusta, vaarantaa asumisterveyden tai johtaa esimerkiksi kosteusvaurioihin.

Suunnittelusopimuksen merkitys on myös taloteknisten suoritusten osalta keskeisessä asemassa. Kohteeseen tehtävät asianmukaiset käyttöönottotoimenpiteet ja dokumenttien päivittäminen urakoitsijan toimesta on mahdollista vain kirjaamalla sopimuksiin riittävän tarkasti käyttöönottovaiheessa urakoitsijaa koskevat velvoitteet. Sopimuksiin tulee kirjata myös urakoitsijaa koskeva velvoite tarvittavasta käytön opastamisesta sekä suoritukseen liittyvien dokumenttien toimittamisesta rakennuttajan haltuun ja osaksi hankkeen käyttö- ja huolto-ohjetta. Ilman riittävää dokumentointia ja käytönopastusta kohteen huolto, ylläpito ja korjaus- sekä muutostoimenpiteet ovat työläitä tai pahimmillaan mahdottomia toteuttaa. Loppudokumentointiin liittyy oleellisesti myös mahdollisten automaatiojärjestelmien ohjelmointikuvaukset ja ohjelmointitiedostojen varmuuskopiot.